Nyt ovat viimeiset hetket vanhassa työssä menossa, mutta ajatukset karkaavat jo tulevaan: 1.1.2012 Starttaa nelivuotinen tutkimusrupeama, jossa tarkastelen suomalaisten kaksoslasten jokeltelun ja varhaisen sanaston kehitystä kahden vuoden korjattuun ikään asti. Tutkimuksesta lisätietoa täältä.
Motivaatio tutkimuksen tekoon kumpuaa sekä omakohtaisesta kokemuksesta kaksoslasten äitinä että niistä havainnoista, joita olen puheterapeuttina tehnyt monikkolasten puheen ja kielen kehityksestä ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Kaksoslapsia odottaessani yritin - tuolloin vielä logopedian opiskelijana - etsiä tietoa kaksoslasten puheen ja kielen kehitysestä ja totesin ihmeekseni, että kaksoslasten varhaisen ääntelyn kehityksestä ei juurikaan löydy julkaistuja tutkimuksia. Kuitenkin tiedetään, että kaksoslasten puheen ja kielen kehitys on yksöslapsiin verrattuna useammin viivästynyttä tai poikkeavaa myös terveinä ja täysiaikaisina syntyneillä kaksoslapsilla (ks. esim. Rutter Thorpe, Greenwood, Nothstone & Golding, J., 2003).
Tutkimuksia lukiessa on todettava, että kaksoslasten (kuten myös muiden monikkojen) kehitystä verrataan hyvin usein yksöslasten kehityksestä saatuun normitietoon ja tämä on mielestäni kriittisesti tarkasteltava seikka. Kaksoslapset kasvavat ja kehittyvät tavallisimmin kolmenkeskisessä äiti-lapsi-lapsi-vuorovaikutussuhteessa, jonka vuoksi vuorovaikutussuhde on altis häiriötekijöille verrattuna yksöslapsen ja äidin muodostamaan kahdenväliseen suhteeseen. Perinteisesti kaksoslasten ja vanhempien vuorovaikutustutkimuksissa onkin raportoitu kolmenkeskisen ja kahdenvälisen vuorovaikutuksen eroja (ks. esim. Tomasello, Mannle & Kruger, 1986): jaetun tarkkaavaisuuden kokemusten vähyyttä, vuorovaikutuksen katkeilevuutta ja aikuisen ohjailevuutta vuorovaikutustilanteissa. Itse kaksoslasten äitinä tunnistan hyvin nuo edellä mainitut seikat ja muistan hyvin myös sen riittämättömyyden tunteen, joka oli erityisen vahvana lasten vauva-aikana. Kuitenkin koen myös, että asia ei ole näin yksiselitteinen ja onnekseni totesin, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Helene Tremblay-Leveau, Sophie Leclerc ja Jacqueline Nadel (1999) tutkivat yksös- ja kaksoslasten vuorovaikutustaitoja kolmenvälisessä aikuinen-lapsi-lapsi-asetelmassa perinteisen dyadisen aikuinen-lapsi-tutkimusasetelman sijaan ja heidän tutkimuksensa nosti esiin mielestäni liian harvoin huomioituja, mutta merkittäviä seikkoja: Heidän tutkimuksessaan kaksoslapsilla oli eri tyyppisiä kielellisiä taitoja kuin yksöslapsilla ja näiden taitojen avulla kaksoset kykenivät jo varhain osallistumaan monitoimijaisessa vuorovaikutusympäristössä keskusteluihin huomattavasti yksöslapsia paremmin. Eli kaksoslasten taidot tulivat esiin nimenomaan heille luontaisessa vuorovaikutustilanteessa tyypillisten kahdenvälisten tutkimustilanteiden sijaan. Tämän vuoksi on mielestäni syytä selvittää
Lähteet:
Rutter, M., Thorpe, K., Greenwood, R., Nothstone, K. & Golding, J. (2003). Twins as a natural experiment to study the causes of mild language delay: I: Design; twin – singleton differences in language and obstetric risks Journal of Child Psychology and Psychiatry 44, 3, 326-341.
Tomasello, M., Mannle, S. & Kruger, A.C. (1986). Linguistic environment of 1-2 year old twins. Developmental Psychology, 22, 169-176.
Tremblay-Leveau, H., Leclerc, S. & Nadel, J. (1999). Linguistic skills of 16- and 23 –month-old twins and singletons in a triadic context. First Language, 19, 233-254.
Motivaatio tutkimuksen tekoon kumpuaa sekä omakohtaisesta kokemuksesta kaksoslasten äitinä että niistä havainnoista, joita olen puheterapeuttina tehnyt monikkolasten puheen ja kielen kehityksestä ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Kaksoslapsia odottaessani yritin - tuolloin vielä logopedian opiskelijana - etsiä tietoa kaksoslasten puheen ja kielen kehitysestä ja totesin ihmeekseni, että kaksoslasten varhaisen ääntelyn kehityksestä ei juurikaan löydy julkaistuja tutkimuksia. Kuitenkin tiedetään, että kaksoslasten puheen ja kielen kehitys on yksöslapsiin verrattuna useammin viivästynyttä tai poikkeavaa myös terveinä ja täysiaikaisina syntyneillä kaksoslapsilla (ks. esim. Rutter Thorpe, Greenwood, Nothstone & Golding, J., 2003).
Tutkimuksia lukiessa on todettava, että kaksoslasten (kuten myös muiden monikkojen) kehitystä verrataan hyvin usein yksöslasten kehityksestä saatuun normitietoon ja tämä on mielestäni kriittisesti tarkasteltava seikka. Kaksoslapset kasvavat ja kehittyvät tavallisimmin kolmenkeskisessä äiti-lapsi-lapsi-vuorovaikutussuhteessa, jonka vuoksi vuorovaikutussuhde on altis häiriötekijöille verrattuna yksöslapsen ja äidin muodostamaan kahdenväliseen suhteeseen. Perinteisesti kaksoslasten ja vanhempien vuorovaikutustutkimuksissa onkin raportoitu kolmenkeskisen ja kahdenvälisen vuorovaikutuksen eroja (ks. esim. Tomasello, Mannle & Kruger, 1986): jaetun tarkkaavaisuuden kokemusten vähyyttä, vuorovaikutuksen katkeilevuutta ja aikuisen ohjailevuutta vuorovaikutustilanteissa. Itse kaksoslasten äitinä tunnistan hyvin nuo edellä mainitut seikat ja muistan hyvin myös sen riittämättömyyden tunteen, joka oli erityisen vahvana lasten vauva-aikana. Kuitenkin koen myös, että asia ei ole näin yksiselitteinen ja onnekseni totesin, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Helene Tremblay-Leveau, Sophie Leclerc ja Jacqueline Nadel (1999) tutkivat yksös- ja kaksoslasten vuorovaikutustaitoja kolmenvälisessä aikuinen-lapsi-lapsi-asetelmassa perinteisen dyadisen aikuinen-lapsi-tutkimusasetelman sijaan ja heidän tutkimuksensa nosti esiin mielestäni liian harvoin huomioituja, mutta merkittäviä seikkoja: Heidän tutkimuksessaan kaksoslapsilla oli eri tyyppisiä kielellisiä taitoja kuin yksöslapsilla ja näiden taitojen avulla kaksoset kykenivät jo varhain osallistumaan monitoimijaisessa vuorovaikutusympäristössä keskusteluihin huomattavasti yksöslapsia paremmin. Eli kaksoslasten taidot tulivat esiin nimenomaan heille luontaisessa vuorovaikutustilanteessa tyypillisten kahdenvälisten tutkimustilanteiden sijaan. Tämän vuoksi on mielestäni syytä selvittää
- Kehittyvätkö myös normaalisti kehittyvien (terveiden) kaksoslasten joketelun, puheen ja kielen taidot eri tavoin kuin normaalisti kehittyvien yksöslasten taidot
- Millaista on kaksoslasten viivästynyt ja poikkeava puheen ja kielen kehitys
- Voidaanko kaksoslasten puheen ja kielen kehitystä arvioida samoilla mittareilla kuin yksöslasten kehitystä
Lähteet:
Rutter, M., Thorpe, K., Greenwood, R., Nothstone, K. & Golding, J. (2003). Twins as a natural experiment to study the causes of mild language delay: I: Design; twin – singleton differences in language and obstetric risks Journal of Child Psychology and Psychiatry 44, 3, 326-341.
Tomasello, M., Mannle, S. & Kruger, A.C. (1986). Linguistic environment of 1-2 year old twins. Developmental Psychology, 22, 169-176.
Tremblay-Leveau, H., Leclerc, S. & Nadel, J. (1999). Linguistic skills of 16- and 23 –month-old twins and singletons in a triadic context. First Language, 19, 233-254.