http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0296-2
Kaksosten jokeltelun ja varhaisen sanaston kehitys-tutkimus on nyt päättynyt. Tutkimuksesta tehty väitöskirja löytyy osoitteesta
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0296-2
0 Comments
Viime viikolla uutisoitiin hyvin kattavasti mediassa FinnTwin 12 ja 16-kohorttien aineistoa hyödyntäneestä Helsingin yliopiston kaksostutkimuksesta, jonka mukaan "nopeampi kielellinen kehitys lapsuudessa ennustaa runsaampaa alkoholinkäyttöä nuoruusiässä" (internet-lähde luettu 17.9.2013). Keskustelu kahvipöydässämme kävi kiivaana asian tiimoilta, sen verran poikkeavansorttinen oli tulos verrattuna tyypillisiin raportteihin kielenkehityksen ja myöhemmän kehityksen yhteyksistä. Joku jopa esitti kysymyksen siitä "Pitäisikö meidän hillitä lastemme varhaista kielellistä kehitystä? ".
Aivan näin radikaaleihin johtopäätöksiin ei varmasti ole tarpeen päätyä. Kohonnut keskustelu johtui hyvin todennäköisesti siitä, että varhaisen kielen kehityksen vaikutuksista myöhempään elämään tyypillisesti mainittu positiivisissa merkityksissä, kuten myöhemmän kognitiivisen ja sosiaalisen kehityksen ennustajana. Myös tutkimuksesta raportoineet Latvala, Rose, Pulkkinen, Dick ja Kaprio (2013) tuovat alkuperäisessä tutkimusraportissaan esiin pohdintoja esimerkiksi murrosikäisten nuorten juomisen sosiaalisesta ulottuvuudesta: ryhmä löysi aineistostaan pienen, mutta merkitsevän eron parikkien kielellisen kehityksen ja ystävien määrän välillä (lähdetiedot tekstin lopussa). Itse raportti oli hyvin mielenkiintoista luettavaa, mutta iloitsen myös siitä, että siitä seurannut uutisointi tuo laajalle yleisölle esiin suomalaista kaksostutkimusta. Ohjauduin itsekin uutisen innoittamana pitkästä aikaa kaksostutkimuksen sivuille. Sivusto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, sillä sen avulla saa jonkinlaisen käsityksen niistä moninaisista soveltamistavoista, joihin kaksoskohorttien aineistoa on jo hyödynnetty. Ja jännityksellä tietenkin odotan, mitä kaikkea aineistosta vielä selviääkään! Latvala, A., Rose, R. J., Pulkkinen, L., Dick, D. M. and Kaprio, J. (2013), Childhood Verbal Development and Drinking Behaviors from Adolescence to Young Adulthood: A Discordant Twin-Pair Analysis. Alcoholism: Clinical and Experimental Research. doi: 10.1111/acer.12254 On vierähtänyt jo hävettävän pitkä aika edellisestä blogikirjoituksestani. Vuosi 2013 on tästä huolimatta ollut työntäyteistä aikaa paitsi oman tutkimukseni, myös asiakkaideni ja Tampereen yliopiston logopedian epävarman tilanteen vuoksi.
Aineistonkeruu onkin alettuaan jatkunut yllättävän mutkattomasti - kesälomaani saakka. Käytän aineistonkeruussani hyvin uudenlaista laitteistoa, jota ei tietääkseni ole vielä muualla Suomessa käytössä. Laitteilla on ollut (huom. menneen ajan muoto) hyvin helppoa tallentaa pitkiä, 10-12 tunnin yhtenäisiä nauhoituksia aina siihen saakka, että toisen tallentimen akku ryhtyi temppuilemaan. Tallentimen lyhenneet nauhoitusajat viittasivat jo alkuvuodesta akkuongelmaan, mutta epävarmuudesta huolimatta jatkoimme yhdessä perheiden kanssa nauhoitsten tekoa suunnitellusti. Sinnikkyydellämme selvisimmekin useita kuukausia eteenpäin! Aloitin vielä lomanikin toimivalla laitteistolla (me aineistonkerääjät "lomailemme" eli toisena päivänä käymme rannalla, toisena päivänä nauhoitamme, vahdimme sähköpostia, sovimme nauhoitusaikatauluja, siirrämme aineistoja jne. :), kunnes POKS vaan ja nauhuri oli lopullisesti hajalla. Tämä ikävä poksahdus johti siihen, että palasin lomaltani hieman etuajassa ja nyt toivon, että joku ihana hankintaosaston auttavainen henkilö olisi tehnyt saman. Sikäli loman loppuminen kuitenkin ajoittuu onnekkaaseen ajankohtaan, että olen huomannut jo odottavani töihinpaluuta. Haaveilen mahdollisuudesta kammioitua muutamaksi päiväksi ihanan aineistoni pariin - hyvien eväiden kanssa tottakai. Syksyn tehtävätavoite on vähintäänkin jännittävä: Pääsen vihdoin testaamaan miten valitsemani menetelmät toimivat käytännössä. Olen jumissa tutkimukseni menetelmällisten pulmien ja oman kirjoitukseni kanssa, itse asiassa olen ollut jo jonkin aikaa. Word-tiedostot odottavat sisältöä, minä metodologista ahaa-elämystä.
Mikään maailman tukos ei voi kuitenkaan lannistaa, jos saa seurata niitä erityisen ihmeellisiä edistysaskieleita, joita perheiden kodeissa tapahtuu: Iloitsen tutkittavieni askelista, pälpätyksestä ja ensisanoista, vaikka ne eivät vielä ole paperillani tuloksina, kuvioina ja kaavioina. Nauhureiden vieminen perheeseen on nauhoitustauon jälkeen aina yhtä jännittävää puuhaa, sillä kuukaudessa ehtii lapsen kehityksessä tapahtua uskomattoman paljon. Ja samalla kun tutkimukseni konkarivauvat hiovat jo sanavarastojaan, pääsen jälleen näkemään alkuja, sillä olen aloittanut nauhoituksia myös uusien perheiden parissa. Omien lasteni vauvavuodesta muistan sen, miten nopeasti aika tuntui arjen pyörityksessä kulkevan ja saman tunteen voin tavoittaa nyt kun seuraan näitä uusia tulokkaita. Hymyt, vilkutukset ja konttaukset ovat jo nurkan takana :) Pitkän kesän jälkeen lienee hyvä hetki palata kirjoittamaan kuulumisia. Vaikka blogi on ollut hiljainen, työtä on tehty edelleen entisellä vauhdilla. Painopiste on kuitenkin kevään jälkeen muuttunut teoriataustan kahlaamisesta aineistonkeruuseen. Kesän aikana olen vieraillut kuukausittain tutkimukseeni osallistuvien perheiden luona nauhoituksia tallentaen. Itse nauhoittaminen on sujunut hienosti, perheet ovat olleet erittäin mukavia ja laitteisto moitteeton. Tutkimuslaitteistona käytämme pieniä ja kevyitä prosessoreita, jotka kulkevat lasten ylle puettujen liivien rintataskuissa koko nauhoituspäivän ajan. Liivin tasku on pehmustettu siten, että laitteisto ei tunnu epämukavalta silloinkaan, jos lapsi makaa vatsallaan. Nauhoitustapa onkin saanut perheiltä kiitosta, sillä se ei vaadi perheiltä erityisjärjestelyitä lainkaan. Syksyn alkaessa on aika aloittaa jo kertyneiden nauhoitteiden purku jatkaen samalla yhä käynnissä olevia nauhoituksia. Pienimuotoista lisärekrytointiakin olen tehnyt ja muutamia kyselyitä tutkimuksestani onkin yhä tullut. Joten, mikäli uusia kiinnostuneita perheitä on, otan mielelläni edelleen tutkittavia mukaan! Kaksosten kehitystä pohdittaessa yksi tyypillisimpiä kysymyksiä on se, esiintyykö kaksoslapsilla omaa, yhteistä kieltä. Arkikäsitys usein on, että kaksoslapset tulkitsevat toisiaan hyvinkin onnistuneesti ja aikaisemmin eri tutkimuksissa onkin esitetty, että kaksoslapset kehittäisivät välilleen oman salakielen, kaksoskielen (ks. esim. Luria & Yudovitch, 1959).
Käsitys on kuitenkin nykytutkimusten valossa virheellinen (Rutter ym., 2003; Bishop & Bishop, 1998). On ajateltu, että häiriö kielen äännejärjestelmän kehityksessä olisi kaksoslapsille tyypillinen piirre. (Hua & Dodd, 2000; McEvoy & Dodd, 1992). Kaksoskieli ei siis ole seurausta kaksosuudesta erityistilanteena vaan kaksoskieli johtuu lasten poikkeavasta kielen kehityksestä. On todettu, että geneettiset tekijät vaikuttavat kaksoslastenkin kielihäiriöiden esiintyvyyteen. (ks. esim. Kovas, Hayiou-Thomas,Oliver, Dale, Bishop & Plomin, 2005). Tämän vuoksi mielikuva kaksosten omasta kielestä voi vahvistua erityisesti tilanteessa, jossa perheeseen on syntynyt kaksi saman geeniperimän omaavaa lasta, jotka kommunikoivat samankaltaisella puhekielestä poikkeavalla tavalla. Geenien ohella kehitystä muokkaavat tietenkin myös sekä lasten tarve suuntautua ympäristöön että lasten ympäristöstään saamat virikkeet. Kaksosista onkin tehty jonkin verran pienimuotoista tutkimusta tilanteissa, joissa toinen kaksonen on tyypillisesti kehittynyt ja toisella on ollut jokin vamma. Itseäni tällä hetkellä erityisesti kiinnostavaa varhaiskehitystä on tutkittu esimerkiksi kaksosparilla, joista toisella oli normaali kuulo ja toisella vaikea kuulovamma ja tässä tutkimuksessa havaittiin, että lasten jokelteluissa ilmeni eroja jo kahdeksan kuukauden iässä (Kent, Osberger, Netsell ja Goldschmidt Hustedde, 1987). Esimerkiksi tämä tutkimus antaisi viitettä siihen, että myös jokeltelu kehittyy jo ympäristön virikkeiden avulla ja syystä tai toisesta puutteelinen vuorovaikutus (tässä tapauksessa kuuloaistimusten puuttuminen) voi vaikuttaa lasten jokeltelun kehitykseen. Koska kaksoslasten vuorovaikutukseen liittyy omia erityispiirteitä, pyrin palaamaan tähän aiheeseen vielä myöhemmissä kirjoituksissani tarkemmin. LÄHTEET Bishop, D.V.M. & Bishop, S.J. (1998). "Twin language": A risk factor for language impairment? Journal of Speech, Language and Hearing Research, 41, 150─160. Hua, Z. & Dodd, B. (2000). Phonological system of a set of Putonghua-speaking ywins. International Journal of Communication Disorders, 35 (4), 487-506. Kent, R.D., Osberger, M.J., Netsell, R. & Goldschmidt Hustedde, C. (1987). Phonetic development in identical twins differing in auditory function. Journal of Speech and Hearing Disorders, 52, 64─75. Kovas, Y., Hayiou-Thomas, M. E.,Oliver, B., Dale, P. S., Bishop, D. V. & Plomin, R., (2005). Genetic influences in different aspects of language development: The etiology of language skills in 4.5 year-old twins. Child Development, 76, 3, 632─651. Luria, A. R. & Yudovitch, F. I. (1959). Speech and the Development of Mental Processes in the Child. Lontoo: Staples Press. McEvoy, S. & Dodd, B. (1992). Communication abilities of 2- to 4-year-old twins. European Journal of Disorders of Communication, 27, 73─87. Rutter, M., Thorpe, K., Greenwood, R., Nothstone, K. & Golding, J. (2003). Twins as a natural experiment to study the causes of mild language delay: I: Design; twin – singleton differences in language and obstetric risks Journal of Child Psychology and Psychiatry 44, 3, 326─341. Kun perhe kuulee odottavansa useampia lapsia yhtäaikaisesti, ensijärkytyksen, huuman ja muiden ääritunteiden kanssa ultrauslavetilla makaava äiti ja vieressä mahdollisesti tärisevä puoliso kuulevat sanoja, joiden merkitystä myöhemmin kotona mietitään. On vesikalvoja ja suonikalvoja, amnioniaa ja korioniaa, dikoriaalista ja monokoriaalista, samanmunaista ja erimunaista, dizygoottista ja monozygoottista. Kaksosraskaus on lääketieteelliseltä kannalta haasteellisempi hoidettava, tarkasteltavien anatomisten rakenteiden määrä tuplaantuu ja niin myös termistö. Seuraavassa yritän laittaa kaksosraskauteen liittyviä termejä järjestykseen lyhykäisesti (selkeä esitys samasta aiheesta on luettavissa Suomen monikkoperheet ry:n sivuilta).
Dizygoottiset eli erimunaiset kaksoset saavat alkunsa siten, että kaksi eri munasolua hedelmöittyy, kiinnittyy ja kasvaa samanaikaisesti (ks. Collins, Arulkumeran, Hayes, Jackson & Impey, 2008) ja täten sikiöt voivat olla joko samaa sukupuolta tai eri sukupuolta. Dizygoottinen raskaus on aina myös dikoriaalinen eli sikiöillä on erilliset suonikalvot (eli korioniset kalvot) ja erilliset vesikalvot (eli amnioniset kalvot). Tällöin istukat ovat erilliset, vaikkakin ne voivat kasvaa yhteen (Karikoski, 2011). Kuitenkin dikoriaalinen raskaus voi olla myös monozygoottinen. Monozygoottiset eli samanmunaiset kaksoset syntyvät silloin, kun alkio varhaisvaiheessa jakautuu (ks. Collins, Arulkumeran, Hayes, Jackson & Impey, 2008) ja tämän vuoksi lapset ovat geneettisesti identtisiä. Identtisten / monozygoottisten / samanmunaisten kaksosten raskaus voi kuitenkin olla paitsi edellä mainittu dikoraalinen, myös monokoriaalinen. Monokoriaalisessa raskaudessa lapsilla on yksi yhteinen suonikalvo (Karikoski, 2011). Kuitenkin vesikalvoja eli amnioottisia kalvoja voi olla joko kaksi (diamnioottinen monokoriaalinen raskaus) tai yksi (monokoriaalinen monoamnioottinen raskaus). Monokoriaalinen monoamnioottinen raskaus alkaa tilanteessa, jossa alkio jakautuu kolmannen hedelmöittymispäivän jälkeen ja vain tämäntyyppiseen kaksosraskauteen voi liittyä fetofetaalinen transfuusio-oireyhtymä (twin-to-twin transfusion syndrome, TTTS), jossa sikiöiden välillä on suoniyhteyksiä. Eri tutkimuksista tehdyn katsaksen perusteeella spontaanisti alkaneista kaksosraskauksista noin 30 % on monotsygoottisia ja 70 % dizygoottisia raskauksia (ks. Karikoski, 2011). Usein mainitaan, että monisikiöiset raskaudet ovat lisääntyneet hedelmöityshoitojen myötä ja että monisikiköisten raskauksien paras ehkäisy on siirtää hedelmöityshoidoissa yksi alkio kerrallaan kohtuun. Edellä mainitun syyn vuoksi olen olettanut, että valtaosa hedelmöityshoidoilla syntyneistä kaksosista olisi erimunaisia eli dyzygoottisia kaksosia. Siksi yllätyinkin tiedosta, jonka mukaan monokoriaalisia raskauksia ilmenee 7-8 kertaa useammin keinoalkuisissa kuin spontaaneissa monisikiöisissä raskauksissa (Chan, Mannino ja Benirschke, 2008 ; ks. myös Wenström, Syrop, Hammitt ja van Voorhis, 1993). Suomessa tehdyssä tutkimuksessa on monokoriaalisia raskauksia ollut kaikista vuoden 2003-2004 aikana HYKSissä hoidetuista synnytyksistä 23 prosenttia ja dikoriaalisia raskauksia 77 prosenttia (Purho, Nuutila & Heikinheimo, 2008). Muutamien etsimieni keinoalkuisten ja spontaanialkuisten kaksosten välisten tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että eri tavoin alkunsa saaneiden kaksoslasten välillä ei olisi syntymän jälkeiseen vointiin vaikuttavia merkittäviä eroja, olivat lapset sitten dikoriaalisia (Yang, Choi, Nam, Kwon, Park & Kim, 2011) tai monokoriaalisia (Chan ym., 2008). LÄHTEET Chan, O.T., Mannino, F.L. & Bernischke, K. (2008). A retrospective analysis of placentas from twin pregnancies derived from assisted reproductive technology. Twin Research and Human Genetics, 10 (2), 385-393. Collins, Arulkumeran, Hayes, Jackson & Impey (toim.), 2008. Oxford Handbook of Obstetrics and Gynaecology. Oxford University Press. Karikoski, R. (2011) Istukan histopatologisen tutkimuksen merkitys. Duodecim, 127 (5), 464 – 472 Purho, J., Nuutila, M. & Heikinheimo, O. (2008). Kaksosraskaudet. Duodecim, 124 (10), 1111-1119. Vitthala, S., Gelbaya, T. A., Brison, D. R., Fitzgerald, C. T., & Nardo, L. G. (2009). The risk of monozygotic twins after assisted reproductive technology: A systematic review and meta-analysis. Human Reproduction Update, 15(1), 45-55. Wenstrom KD, Syrop CH, Hammitt, van Voorhis BJ. (1993). Increased risk of monochorionic twinning associated with assisted reproduction. Fertility and Sterility, 60:510-4. Yang, H., Choi, Y.S., Nam, K.H., Kwon, J.Y., Park, Y.W. & Kim, Y.H. (2011). Obstetric and perinatal outcomes of dichorionic twin pregnancies according to methods of conception: spontaneous versus in-vitro fertilization. Twin Research and Human Genetics, 14 (1), 98-103. Tutkimus on käynnistynyt ja nyt on vuorossa erilaisten rekrytointikanavien hankkiminen ja aktivoiminen. Viime vuoden lopulla laitont tutkimustiedotteeni jo muutamille monikkoaiheisille foorumeille ja nyt kokopäiväiseksi tutkijaksi siirryttyäni tutkimustiedotetta tullaan jakamaan myös neuvoloiden kautta. Kuitenkin edelleen pohdin sitä, miten parhaiten tavoittaisin kaksosia odottavia perheitä? Näiden sivujen yksi oleellinen pyrkimys on tuoda tutkimusta ja sen tärkeyttä esiin. Oma jaksaminen odotusaikana varmasti useimpia monikko-odottajia mietityttää ja sen vuoksi sitoutuminen ylipäätään mihinkään muuhun kuin vauvojen kanssa selviämiseen tuntuu pelottavalta. Ja se vauva-aika on raskasta! Kaksi ei mene siinä kuin yksi, biojätteet kasautuvat tiskipöydille, imuri ei liiku siivouskaapista ja äidin jokainen vaate on puklussa.. Tämä tuli myös esiin Suomen monikkoperheet ry:n ja Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksen raportissa (Hyväluoma, 2010), jossa valtaosa vastanneista monikkovanhemmista oli sitä mieltä, että lasten kaksi ensimmäistä elinvuotta ovat selvästi raskaimpia. (Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan täällä: http://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikko2008/tiedostot/raportti_web.pdf ). Siispä tähdennän:
Tutkimukseen osallistuvien perheiden EI pidä tiskata, ei siivota, keittää kahvia muille kuin itselleen, käydä suihkussa tai edes pestä hampaitaan tämän tutkimuksen vuoksi! Ja mikä on ilahduttavinta, jo ennen kuin tuota ylläolevaa olin kirjoittanut, ensimmäiset perheet ovat jo ilmoittautuneet tutkimukseen! Perheiden yhteydenottojen myötä koko rupeama muuttuu omassa mielessäkin konkreettisemmaksi ja on aika miettiä tutkimuksen logistiikkaa: aikataulutusta, laitehankintoja, kaavakkeita ja niin edelleen. Kun näistä pääsen eteenpäin, alkaa teoriatiedon päivitys ja siinä yhteydessä löytyvistä mielenkiintoisimmista artikkeleista tulen kirjoittamaan myös näille sivuille. Nyt ovat viimeiset hetket vanhassa työssä menossa, mutta ajatukset karkaavat jo tulevaan: 1.1.2012 Starttaa nelivuotinen tutkimusrupeama, jossa tarkastelen suomalaisten kaksoslasten jokeltelun ja varhaisen sanaston kehitystä kahden vuoden korjattuun ikään asti. Tutkimuksesta lisätietoa täältä.
Motivaatio tutkimuksen tekoon kumpuaa sekä omakohtaisesta kokemuksesta kaksoslasten äitinä että niistä havainnoista, joita olen puheterapeuttina tehnyt monikkolasten puheen ja kielen kehityksestä ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Kaksoslapsia odottaessani yritin - tuolloin vielä logopedian opiskelijana - etsiä tietoa kaksoslasten puheen ja kielen kehitysestä ja totesin ihmeekseni, että kaksoslasten varhaisen ääntelyn kehityksestä ei juurikaan löydy julkaistuja tutkimuksia. Kuitenkin tiedetään, että kaksoslasten puheen ja kielen kehitys on yksöslapsiin verrattuna useammin viivästynyttä tai poikkeavaa myös terveinä ja täysiaikaisina syntyneillä kaksoslapsilla (ks. esim. Rutter Thorpe, Greenwood, Nothstone & Golding, J., 2003). Tutkimuksia lukiessa on todettava, että kaksoslasten (kuten myös muiden monikkojen) kehitystä verrataan hyvin usein yksöslasten kehityksestä saatuun normitietoon ja tämä on mielestäni kriittisesti tarkasteltava seikka. Kaksoslapset kasvavat ja kehittyvät tavallisimmin kolmenkeskisessä äiti-lapsi-lapsi-vuorovaikutussuhteessa, jonka vuoksi vuorovaikutussuhde on altis häiriötekijöille verrattuna yksöslapsen ja äidin muodostamaan kahdenväliseen suhteeseen. Perinteisesti kaksoslasten ja vanhempien vuorovaikutustutkimuksissa onkin raportoitu kolmenkeskisen ja kahdenvälisen vuorovaikutuksen eroja (ks. esim. Tomasello, Mannle & Kruger, 1986): jaetun tarkkaavaisuuden kokemusten vähyyttä, vuorovaikutuksen katkeilevuutta ja aikuisen ohjailevuutta vuorovaikutustilanteissa. Itse kaksoslasten äitinä tunnistan hyvin nuo edellä mainitut seikat ja muistan hyvin myös sen riittämättömyyden tunteen, joka oli erityisen vahvana lasten vauva-aikana. Kuitenkin koen myös, että asia ei ole näin yksiselitteinen ja onnekseni totesin, että en ole ajatuksieni kanssa yksin. Helene Tremblay-Leveau, Sophie Leclerc ja Jacqueline Nadel (1999) tutkivat yksös- ja kaksoslasten vuorovaikutustaitoja kolmenvälisessä aikuinen-lapsi-lapsi-asetelmassa perinteisen dyadisen aikuinen-lapsi-tutkimusasetelman sijaan ja heidän tutkimuksensa nosti esiin mielestäni liian harvoin huomioituja, mutta merkittäviä seikkoja: Heidän tutkimuksessaan kaksoslapsilla oli eri tyyppisiä kielellisiä taitoja kuin yksöslapsilla ja näiden taitojen avulla kaksoset kykenivät jo varhain osallistumaan monitoimijaisessa vuorovaikutusympäristössä keskusteluihin huomattavasti yksöslapsia paremmin. Eli kaksoslasten taidot tulivat esiin nimenomaan heille luontaisessa vuorovaikutustilanteessa tyypillisten kahdenvälisten tutkimustilanteiden sijaan. Tämän vuoksi on mielestäni syytä selvittää
Lähteet: Rutter, M., Thorpe, K., Greenwood, R., Nothstone, K. & Golding, J. (2003). Twins as a natural experiment to study the causes of mild language delay: I: Design; twin – singleton differences in language and obstetric risks Journal of Child Psychology and Psychiatry 44, 3, 326-341. Tomasello, M., Mannle, S. & Kruger, A.C. (1986). Linguistic environment of 1-2 year old twins. Developmental Psychology, 22, 169-176. Tremblay-Leveau, H., Leclerc, S. & Nadel, J. (1999). Linguistic skills of 16- and 23 –month-old twins and singletons in a triadic context. First Language, 19, 233-254. |
AuthorOlen kaksoslasten äiti ja puheterapeutti. Nämä sivut käsittelevät pääosin omaa tutkimustani kaksosten jokeltelun ja sanaston kehityksestä sekä kansainvälistä kaksosten puheen ja kielen tutkimusta, mutta höysteenä saattaa tulla hieman muutakin :) Archives
November 2016
Categories |